Soita meille: (09) 536 544
Tule myymälään ark. 10-18, la-su. Suljettu

Filmien ja muiden valonherkkien materiaalien säilytys ja käsittely vaatii hieman perehtymistä, jotta vältytään ongelmilta. Valonherkkyyden lisäksi filmit on jossainmäärin herkkiä lämmölle. Seuraavassa tekstissä käydään vähän tarkemmin läpi, kuinka säilytät kuvaamattomat ja kuvatut filmit, jotta ne säilyvät mahdollisimman pitkään.

Valottamattoman filmin säilytys ja käsittely

Valottamaton, eli kuvaamaton filmi kärsii korkeista lämpötiloista ja korkeasta suhteellisesta kosteudesta. Valmistamisen jälkeen filmi alkaa välittömästi “pilaantumaan”, eli pikkuhiljaa mm. kontrasti ja väritasapaino muuttuu ja filmi alkaa hunnuttumaan. Normaalioloissa tämä prosessi on hidasta, ja filmi säilyy huoneenlämmössä pakkaukseen merkittyyn päivään asti niin hyvänä kuin mahdollista, jolloin muutoksia ei vielä kovin helposti huomaa. Säilytyslämpötilan noustessa prosessi kiihtyy, ja muutama päivä 30 asteen lämmössä saattaa vaikuttaa jo huomattavasti lopputulokseen, varsinkin diafilmien kohdalla. Mustavalkofilmeissä muutokset on hieman hitaampia. Filmit pakataan tehtaalla muovi tai metallipurkkiin tai kääritään alumiiniseen kääreeseen. Pakkaukset on suunniteltu pidentämäänn filmien käyttöikää ja pakkaukset kannattaakin avata vasta kun filmi ladataan kameraan. Tarkat filmikohtaiset säilytysohjeet löytyvät filmipaketista tai valmistajan sivulta, mutta muutama perusohje seuraa tässä:

Käytä filmi mahdollisimman pian. Parhaaseen lopputuloksen päästään, kun filmi käytetään mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen, kuitenkin ennen pakkaukseen merkittyä päivämäärää.

Säilytä viileässä. Normaali huoneenlämpö 21°c on yleensä sopiva, mutta filmit kannattaa pitää erillään kaikista lämmönlähteistä. Pidempiaikaiseen säilytykseen sopivia lämpötiloja:

Säilytysaika2 kk6 kk12 kk
Säilytyslämpötila alle24°C16°C10°C

Meillä filmit säilytetään jääkaapissa, jossa lämpötila on 5-15°C ja kosteus pyritään pitämään enintään 60% RH tasolla. Tämä takaa sen, että filmit ovat viimeiseen päiväykseensä asti tuoreita ja käyttökelpoisia. Usein jopa vuoden näin säilytetty filmi on vielä erittäin hyvää jälkeä tuottava, eikä hunnuttumista tai värivirheitä ole jurikaan havaittavissa.

Lämmitä kylmäsäilytyksen jälkeen. Kylmään filmiin muodostuu helposti kondensiota. Jääkaapista tai pakasteesta otettu filmi kannattaa antaa rauhassa lämmetä, ennen kameraan lataamista. Pidä filmi alkuperäisessä pakkauksessaan taskussa tai huoneenlämmössä. Allaolevassa taulukossa on suuntaa-antavia aikoja yhden filmipakkauksen lämpiämisajoista.

Lämmitysaika huoneenlämpöiseksi (21°C) säilytyslämpötilan ollessa:

 -18°C2°C13°C
120 rulla1h0.75h0.5h
135 filmirulla1.5h1.25h1h
35 mm metritavara5h3h2h

Matala suhteellinen kosteus. Korkea ilmankosteus aiheuttaa pahimmillaan vaurioita jopa filmirullien metalliseen kasettiin, mutta nopeammin vaurioita näkyy itse filmeissä. Säilytystilan suhteellinen kosteus tulisi olla enintään (RH) 60%, mutta mielellään lähempänä 50%. Kosteus altistaa filmit erilaisille bakteeri- ja sienikasvustoille. Jotkin sienet voivat vaurioittaa filmien emulsiota käyttäessään siinä olevaa gelatiinia ravintonaan.

Vältä röntgensäteitä. Röntgensäteet tunetusti vahingoittaa filmejä. Aikaisemmin lentokenttien turvatarkastusten läpivalaisulaitteet oli sen verran tehokkaita, että jopa yksi läpivalaisu saattoi pilata filmit. Nykyisin laitteet on kehittyneet, eikä tätä vaaraa käytännössä ole, filmeillä joiden herkkyys on enintään ISO 800. Kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pyytää filmeille manuaalista tarkastusta ilman läpivalaisua. Ruumaan menevät laukut saatetaan läpivalaista tehokkaammilla laitteilla, jolloin tämä riski on suurempi, ja filmit kannattaakin mahdollisuuksien mukaan pakata käsimatkatavaroihin.

Nykyisin varsinkin USA:n lentokentillä yleistyvät CT skannerit ovat varsin tuhoisia filmeille. Mikäli lentokentällä on käytössä CT skannaus, kannattaa ehdottomasti pyytää käsitarkastusta filmeille, eikä päästää niitä skannerin läpi. Kodak Alaris varoittaa, että jo yksi CT skannaus pilaa filmin.

Reilusti vanhentunut filmi ei välttämättä ole lopullisesti pilalla, vaikka värit ja kontrasti ei toistukaan enää kuten valmistaja on sen suunnitellut. Vanhentunut diafilmi alkaa punertaa ja negatiiveissa voi tapahtua mielenkiintoisia muutoksia. Vanha filmi on loistava erilaisiin kokeellisiin kuvauksiin. Mitään kovin vakavaa näille ei kuitenkaan kannata kuvata, koska riskinä on myös se, ettei filmille tartu yhtään mitään. Vanhat diafilmit kannattaakin kehittää negatiivikehityksessä, eli ns. krossikehittää. Tämä on yleensä edullisempaa ja kun kunnollista diakuvaa niistä ei kuitenkan saa, saadan näin mielenkiintoisia tuloksia.